Miten sujuukaan työttömän arki? Ah ihanaa, kun voi ottaa viimein lungisti, kolmen vuoden opiskelun ja töissä käymisen jälkeen? Joo oli se sitä ekat ehkä kolme viikkoa, varsinkin kun kesällä oli valmistumisen jälkeen mahdollisuus olla töissä ja kerkesi vähän tienata. No, siinä kohtaa kun syksy alkoi olemaan jo hyvin käynnissä, ja työttömänä oli oltu noin viisi viikkoa, rahat alkoi olemaan vähissä ja stressi tulevaisuudesta melko pinnassa, minulle tuli soitto, ihana pelastava soitto. "Tulisitko maanantaina töihin?" Puhelu tuli paikasta mistä määräaikaisen loputtua jäinkin työttömäksi. No totta helvetissä mä menin maanantaina töihin. Kolme viikkoa kesti sitä lystiä, kunnes määräaikainen lopahti taas, eikä jatkoa ollut luvassa.
Nyt on taas kohta pari kuukautta oltu tyhjän päällä. Ette arvaakkaan kuinka seinät tuppaa kaartumaan kohti lattiaa tässä vaiheessa? En olisi aikaisemmin osannut arvata kuinka henkisesti raskasta voi kotona oleminen olla. Enkä aikaisemmin olisi uskonut kuinka vaikeaa työn saaminen voi olla? Ala jolle valmistuin on erittäin huonosti työllistyvä tällä hetkellä. Joten skaalani on laaja, töitä haetaan sieltä missä niitä on. Harmi vaan etten ole ainoa.
Rahaa ei ole. Nytkin siirtyy oma osuuteni vuokrasta parilla viikolla, kiitos erään nimeltä mainitsemattoman kansanlaitoksen, jonka puhelinpalvelussa porukka puhuu ristiin minkä ehtii.. Tosin velkaa jään onneksi vain avomiehelleni, mutta joka tapauksessa. No vaikka rahat olisivatkin tulleet ajoissa, niin eipä niillä muuta paljon olisikaan tehty kuin se vuokra maksettu. Eikä siinä, osaan elää pienellä, kyllä sitä hengissä pysyy. Se vaan vaati sen, että päällä on koko ajan stressiä ja kaupassa pitää joka kerta laskea pennit. Ja minkäs tälle mahtaa, hyvinvointivaltio antaa minkä antaa.
Pahinta tässä on se että tämä tilanne haittaa myös tuon puoliskon elämää. Eli vaikka mulle olis täysin ok tinkiä omista huveista ja harrastuksista, niin sitä joutuu tekemään myös toinen samassa taloudessa asuva. Eihän suomalainen mies sitä ääneen sano, mutta kyllä suomalainen nainen sen tajuaa ilman sitäkin. :D
Kylläpäs oli perussuomalaista valitus laatua tämä ensimmäinen postaus. :D Joka tapauksessa tämä blogi kertoo nuoren naisen työttömyydestä suomessa ja sitä ei toivottavasti jatku kauaa. ;) Joskus saatetaan mennä valituksen puolelle ja meininki saattaa olla hysteeristä purkamista erinäisistä palveluista, mutta koska tiedän etten ole ainoa aion nyt purkaa. Vaikkei tästä olisikaan hyötyä kenellekkään muulle niin minulle itselleni ainakin on, heti tuli vähän parempi mieli. ;D
Seuraaviin valituksiin!
